Lokakuun uintipäiväkirja

Syyskuun alussa kerroin, että haluan aloittaa talviuinnin. Olen sitkeästi pukenut bikinit päälle lokakuun puolellakin ja käynyt järvessä. En ihan täysin syyskuun alussa uskonut, että jatkaisin näinkin pitkälle. Mutta nyt uintiin on tullut tauko. Uskallanko enää mennä?

Taukoa on tullut reilun parin viikon verran. Ensin tuli flunssaa, sitten tuli kiireitä, ja tauon jälkeen olikin helpompi jäädä kotiin. Mutta eihän nyt voi luovuttaa! 

Ajattelin muistella muutamaa uintikertaa uutta innostusta kerätäkseni. 

29.9. – Pulahdus lämpimän syksyisenä päivänä

Syyskuun lopussa on aurinkoisia päiviä. Perheen pienimmäinen on pitkään kärttänyt pääsyä ongelle. Pakkaamme mukaan eväät, ongen, matoevästä kaloille ja minä tietysti uimakamppeet.

Menemme Tampereen Pyhäjärven rantaan suojaisaan poukamaan, jossa emme ole ennen käyneet. Ei tuule, auringossa tulee lämmin. Kun eväät on syöty ja lapset alkavat onkia, mä riisuuduin bikisilleni ja kahlaan veteen syrjemmässä.

Ja kahlaan. Ja kahlaan. Olen unohtanut, että tuon alueen rannat ovat matalia ja nyt vesi taitaa olla ennätysmatalalla. Kun olen kahlannut tarpeeksi pitkään, kyllästyn ja mulskautan mahalleni korkeintaan reidensyvyiseen veteen. En mittaa veden lämpötilaa, mutta se on huomattavasti enemmän kuin järvessä, jossa yleensä käyn uimassa. 

Rannalla puen päälle villakerraston ja hikoilen. Uinti ei ollut niin viileä, että lämpimille vaatteille olisi tarvetta. Voisi ennemminkin puhua kesäuinnista.

Pyhäjärven ranta oli matala ja vesi oli lämmintä syyskuun viimeisinä päivinä.

2.10. – Uinti ensimmäisten pakkasöiden jälkeen

Yö oli kylmä. Aamulla hengitys huuruaa.

Aamupalan jälkeen otan sähköpyörän alle ja lähden polkemaan tutun järven rantaan. Vesi on ilmaa lämpimämpää ja höyryää. Liikkeelle lähtiessä tuuli puhaltaa ytimiin ja ajatus veteen menosta tuntuu hullulta. Vajaan vartin pyöräily kuitenkin saa kropan lämpiämään kivasti. Laiturilla seistessä aurinko lämmittää vielä ihoa.

Vesi kirpaisee jo hieman. En tee järvessä uimalenkkiä vaan laskeudun laiturin raput alas veteen ja pyörin ympyrää parin minuutin verran.

Mulla ei vieläkään ole avainta lämmitettyyn pukukoppiin. Jos odotan marraskuuhun asti, en joudu maksamaan loppuvuodelle kopin käytöstä vaan saan sen ensi vuoden käyttömaksun kanssa samaan hintaan. Budjetti ennen kaikkea, ainakin työttömänä. Jos uinti-innostus kantaa yli lokakuun, lupaan itselleni pääsyn pukutiloihin. 

Uinnin jälkeen puen pukukopin kyljessä olevalla penkillä. Olen juuri taiteillut bikinit pois päältä kylpytakin suojissa, kun pukukopin ovi avautuu ja iäkkäämpi nainen tulee ulos. Alamme jutella. Hän kysyy ammattiani ja kertoo itse olleensa postissa töissä. Yritän samalla vaivihkaa kiskoa villavaatteita ylle kylpytakin alla. Nainen ei hätkähdä vaan puhuu. Kun olen saanut vaatteet päälle, talutan pyörää ja nainen saattaa minut tielle.

Kohtaamisesta tuli hyvä mieli.

Veden lämpötila: 11 astetta

Pyöräily järvenrantaan aurinkoisena aamuna sai aikaan mukavan alkulämmön ennen järvessä uintia.

8.10. – Nyt vesi tuntuu jo kylmältä

On pilvistä ja tuulista. Viilenneet yöt viilentävät myös vettä. Ajan uimapaikalle autolla ja lompsotan kumisaappaat jalassa pukukopin vierelle, alan riisua. 

Vedessä lilluu syksyn lehtiä. En lämmitellyt kunnolla ennen uintia ja huomaan, että veteen meno tuntuu epämukavalta.

Uinnin jälkeen suoritan taas perinteistä pukeutumisrituaaliani ja yritän olla pyllistelemättä rannalle päin, kun pukukopin ovi avautuu. Tällä kertaa ulos astuu suurin piirtein ikäiseni nainen, jolla on yllään jotain, joka näyttää tuulenpitävältä kylpytakilta. Ammattitason talviuimari siis.

"Oliko kylmää?" hän kysyy. Valitan, että käsiin sattui hieman, ja hän suosittelee vahvasti uimahanskoja. Ajan suoraa päätä Prismaan.

Veden lämpötila: 10 astetta

Vesi oli lämpimämpää kuin ilma ja höyrysi.

18.10. – Juoksulenkki ja viilentävä upotus

On lauantaiaamu. Sovin puolison kanssa, että lenkkeilen järven rantaan, ja hän tulee hakemaan minut autolla pois. 

Aurinko paistaa ja hölköttelykin sujuu yllättävän hyvin, mitä nyt olen kompastua juurakkoon ja läähätän kuin koira kesähelteellä. Kun pääsen järven rantaan, olen niin hiestä märkä, että voisin juosta suoraan järveen. Mutta ennen sitä otan esiin upouudet uimahanskat, tadaa! Ja ehkä riisun vaatteetkin.

Olen laiturilla. Vedenpinnassa käy kala, joka saa aikaan ison renkaan. Yritän olla ajattelematta lapsuuden traumoja jalkoihin kiinni käyvistä hauista. Kun laskeudun veteen, vesi sujahtaa hanskoihin ja käsissä tuntuu melkein epämukavammalta kuin ilman hanskoja. Olen pettynyt. Ehkä en kiristänyt uintihanskoja tarpeeksi tai ostin liian halvat.

Muuten uinti tuntuu tosi hyvältä. Ja uinnilla tarkoitan sitä, että poljen vettä paikallani ja pyöritän käsiä helikopterin lailla. Osaan uida hyvin, mutta en uskalla lähteä kauemmas laiturista yksin ollessani. Jos vaikka saan jonkin kohtauksen. Tai jos kala tulee ja puree. 

Uinnin jälkeen olo on virkistynyt ja rento. Luin jostain, että kun veden lämpötila laskee alle 10 asteen, voi puhua talviuinnista. Tää oli nyt sitten talviuintia!

Veden lämpötila: 8 astetta

P.S. Nyt mä ostin pääsyn uimakoppiin.

P.P.S Täältä voit lukea syyskuun uimatunnelmia: Talviuinnin aloittaminen