Talviuinnin aloittaminen

Mulla on uusi harrastus. Siihen liittyy alasti riisuutuminen ja kipu. Ja sorsankakka. Ja mulla on sen suhteen suuret odotukset.

Kyseessä on tietysti talviuinti. 

Vilukissan historia

En käynyt kesällä kertaakaan uimassa luonnonvesissä. En edes helteisimpinä päivinä. Vahdin vain lasten uintia ja välillä kahlasin reidensyvyyteen tarkistamaan, että sukelteleva lapsi on hengissä.

En pidä kylmästä vedestä. Kesällä on harvoin niin lämmin, että tuntuisi ihanalta kahlata veteen viilentymään. Palelen maalla, merellä ja ilmassa. Kun helteet loppuivat elokuussa, kehoni meni shokkiin ja aloin aivastella. Kuljen kesälläkin villasukat jalassa. Välillä tuntuu, että kehoni menee jonkinlaiseen horrostilaan ja käyn hitaalla pelkästä viileydestä.

Onhan siis loogista, että aloitin uinnin vasta syyskuussa, kun veden lämpötila oli (vuodenaikaan lämmin) 16 astetta. Puin uikkarit päälle ja pyysin esikoista lähtemään mukaan varmistamaan, että myös menen veteen. Ja meninhän minä. Mutta miksi ihmeessä?

Syy, miksi kävelin järveen

En mennyt veteen nautinnosta. 

Ensimmäisellä kerralla kävelin uimarannan veteen sen takia, että kehossani on tapahtunut jotain omituista ja kävin kuumana. Epäilen edenneeni esivaihdevuosiin: Ovatko nämä esivaihdevuosien oireita? Oli kuin uuni olisi laitettu sisälläni päälle, ja kävelin järveen yksinkertaisesti sammuttaakseni sen. Sammuihan se, hetkeksi, kunnes käynnistyi tunnin päästä uudestaan. 

Sen verran keho tuntui kuitenkin rauhoittuvan pulahduksesta, että päätin mennä uudestaan. Ja uudestaan. Iltahikoilu rauhoittui. Koin myös, että lihaskivut ja ihon kihelmöinti helpottivat hieman.

Talviuinnin terveysvaikutukset

Suhtaudun varauksella kaikkeen, jota hehkutetaan paljon. Luin paljon talviuinnin väitetyistä terveysvaikutuksista, joita ovat mm. mielialan koheneminen, vastustuskyvyn paraneminen ja nivelkipujen helpottuminen. Moni kehuu euforiaa, jonka kylmä vesi saa aikaan.

Toisaalta äkillinen altistus kylmälle vedelle voi olla riski astmaa tai sydänsairauksia sairastaville. Itselläni on astma ja harmittomia rytmihäiriöitä.

Olen utelias. Entä jos voisin selättää jatkuvat hengitystietulehdukset ja talvipalelun altistamalla itseäni kylmälle? Voisiko talviuinti auttaa esivaihdevuosioireisiin, kun minulla nyt niistä tuntuisi olevan merkkejä, vaikkakin vielä epäsäännöllisesti? Ajattelin totuttaa itseäni kylmään vähitellen ja tunnustellen. Jos astma ärtyy tai keho oireilee muuten, lopetan.

En käy saunassa, pelkästään uimassa läheisellä uimarannalla. En ole kokenut euforiaa uinnin päätteeksi, lähinnä vain palelee ja haluan äkkiä vaatetta päälle ja teetä kurkusta alas. Tosin nyt ei vielä voi puhua talviuinnista; sitä varten veden pitäisi laskea alle 10 asteen. Nyt se on 13 astetta. Ehkä euforiaa tapahtuu matalammissa lämpötiloissa ja kivun kautta.

Yhden vaikutuksen olen jo huomannut: nukahdan paremmin iltana, jona olen käynyt uimassa. Pulahdus tekee olon niin raukeaksi, pää tyhjenee ja simahdan. 

Haaveilen talviuinnista, koska...

Kylmä ja varsinkin valon väheneminen aiheuttaa sen, että haluan koteloitua sisälle taloon. Tuntuu, että ulkona ei ole mulle sijaa, syksy ja talvi taittavat kippuralle. Kaamosmasennus nostaa päätään.

Talviuinti olisi kuin sormen näyttäminen pimeälle vuodenajalle: siitäs sait, en mä sua pelkää! Ylittäisin itseni. Nyt on vasta syksy, mutta jo nyt tunnen olevani edes pikkuisen voittaja, kun kahlaan veteen ihmisten kuvatessa vieressä sorsia pipot päässä.

Tänään tein iltauinnin sijaan aamu-uinnin. Oli ensimmäinen kuura-aamu, ilman lämpötila noin kuusi astetta. Järvi oli aivan tyyni, ja aurinko lämmitti vielä selvästi. Luonto oli vahvasti läsnä, oli rauhallista ja kaunista. Millaista sama olisikaan tehdä pakkaspäivänä?

Ja se sorsankakka, sitä löytyi laiturilta. Yksi sorsa oli täydessä unessa laiturin päässä, kaiken kakan keskellä. Jäin vähän miettimään, missä sen kaverit olivat. Ehkä sillä oli ollut pitkä ilta, ja muut antoivat sen nukkua.