Joulukuun alkuun mennessä olen ollut työttömänä neljä kuukautta. Aika juoksee. Yritän juosta perässä. Välillä olo on kuin taustalla soisi nopea humppa ja minä vain heilun ja nytkyttelen epämääräisesti mukana.
Kun päivässä ei ole selkeitä aikarajoja, aika hämärtyy. Tuntuu, että ei oikeastaan tee mitään. Mutta kovin mä touhotan jotain joka päivä. Yhtäkkiä kello on neljä ja kuopus tulee kotiin iltapäiväkerhosta.
Tämä on mun yritelmä hahmottaa asioita, joiden ympärillä arki on pyörinyt 4 kuukautta. Määrät ovat arvioita: ne eivät kestä tieteellistä tarkastelua eivätkä sulje pois muuta elämää.
Kuluvan neljän kuukauden aikana:
Kodinhoito
- Pesty pyykki: 48 koneellista
- Tiskit: 112 koneellista
- Inspiraatio siivota taloa: 0 esiintymää
Tiskit ja pyykit ovat mun arjen kiinteimmät rutiinit. Aamulla tiskikoneen tyhjennys puhtaista ja illalla sen laitto päälle. Pyykkikoneen ja kuivurin pyörittäminen tapahtuu halvemman sähkön päivinä. Sitähän oikein innostuu, kun huomaa sähkön hinnan painuvan nollaan. Silloin pestään lakanapyykkiä!
Työllistyminen
- Haetut työpaikat: 9
- Saadut työt: 0
- Työt, joista olin oikeasti todella kiinnostunut: 3
Peruselintarvikkeet
- Kahvikupilliset: 336
- Digestive-keksit: 112-448
- Muut herkut: 0
Kahvia kolmisen kuppia päivässä. Aamulla, lounaalla ja välipalalla. Olen koukussa gluteenittomiin digestiveihin. Yritän rajata niiden syömisen yhteen keksiin päivässä (jälkiruoaksi), mutta välillä menee puoli pakettia. Muita herkkuja ei lasketa, koska en halua. Olen syönyt niitä niin paljon. Varsinkin pimeässä marraskuussa ultraprosessoidut naminamit ovat uponneet vauhdilla, koska mieliala on ollut matala ja hiilihydraatinhimo valtava.
Terveys
- Uni: 896 - 1064 tuntia
- Lääkkeiden määrä:1/3 siitä, mitä aikaisemmin.
- Kerätyt kilot: +1 kilo
- Liikunta: 32 - 48 kertaa
Yhtä asiaa oon antanut itselleni luvan tehdä niin paljon kuin jaksan, ja se on uni. Kuin rahaa laittaisi pankkiin. Miksi nousta väkisin aikaisin, jos ei tarvitse. Nukun yössä 8-9,5 tuntia, ja heräilen yleensä puoli 8 mennessä. Ehkä tämä yhdessä vähäisen stressitason kanssa on tehnyt sen, että terveys on parempi. Astma on paremmin hallinnassa ja sydämentykytykset ovat jääneet lähes kokonaan pois. Olen pitkästä aikaa voinut jättää migreeninestolääkkeen tauolle. Ja vaikka tuntuu, että ahterini on useimmiten liimaantunut sohvaan (missä tälläkin hetkellä kirjoittelen) on liikuntaakin tullut harrastettua 2-3 kertaa viikossa useimpina viikkoina. Käytyä salilla ja juoksulenkillä. Painoa on tullut, sen verran paikallaan oloa tämä elo kuitenkin on verrattuna töissä juoksemiseen.
Tulevaisuuden askeleet
- Opinnot: yksi lopputyö ja työnohjaajatutkinto
- Yritystoiminnan kehittely: 320 tuntia
Valmistuin työnohjaajaksi, ja sen viimeistely on vienyt oman aikansa. Siihen kulminoitui 2,5 vuoden opinnot.
Ehdottomasti hähmäisin ja vaikeasti hahmotettavin osa-alue tänä syksynä on se, kuinka paljon olen käyttänyt aikaa yritystoiminnan miettimiseen. Ideointi ei rajaudu selkeästi yhteen hetkeen vaan muhii mielessä suihkussa, kävelylenkillä, ruokaa tehdessä. Saatan hahmotella asioita päässäni ja yhtäkkiä huomaan viiden tunnin vilahtaneen ohi ilman, että mulla on mitään konkreettista tietokoneella.
Ideointi vie ihan älyttömästi aikaa ja jää silti näkymättömiin. Illalla mietin, että teinkö tänään yhtään mitään. Arvioin käyttäneeni ideayrityksen miettimiseen nelisen tuntia joka arkipäivä. Arvio voi olla pahasti ali- tai yläkanttiin. Pitäisi käynnistää aina ideointikello, kun ajatukset alkavat hyrrätä. Vähän niin kuin asianajaja, joka laskuttaa minuuttitaksalla (vai onko näin vain leffoissa?).
Tunnetilat
- Hermoromahdukset: 1/3 kpl
- Innostus: 1 mahalaukullinen tai kropallinen ihokarvoja
- Luottamus tulevaan: 1/2 sydänalallinen
Tää syksy on ollut sekoitus tunteita. Pääasiassa energiaa tuovia ja luottamusta siihen, että tein oikean ratkaisun jäädessäni pois vakituisesta työstä. Mutta on ollut rankkaakin, en voi kieltää. Varsinkin pimeä marraskuu, joka on viritellyt tulta kaamosväsymyksen alle. Tästä tunteiden mylläkästä johtuen hermoromahdus on saanut tilaa kolmanneksen verran.
Innostus uusista mahdollisuuksista on koko ajan läsnä, vaihdellen hieman eri voimakkuuksilla. Mulla innostus tuntuu joko vatsassa tai iholla. Mahalaukussa tuntuu sellainen myönteinen yrjöefekti tai kaikki ihokarvat nousevat pystyyn, kun ajattelen jotain kivaa eli tässä tapauksessa tätä elämänmuutosta ja uusia työllisyyden tapoja.
Välillä ajattelen, että mitä hittoa mä olen tekemässä. Miksi kuvittelen, että voisin tässä taloustilanteessa onnistua oman yrityksen kautta? Entä jos, mitä jos... Niihin kysymyksiin ja epäilyksiin uppoaa helposti. Luottamus ja sen vastakohta, epäily, asuvat molemmat sydänalassa. Tuossa rintalastan paikkeilla. En syö tällä hetkellä myöskään närästyslääkkeitä eli kyse voi olla refluksistakin, mutta oletetaan, että aiheuttaja on tunneperäinen tulevaisuudenusko. Kun epäluottamus lähtee luuppaamaan, yritän torpata sen sanomalla: "Kyllä, voit epäonnistua - mutta mitä sitten? Onko kaikki mukamas sitten peruuttamattomasti ohi?" Ei, kaikki ei ole ohi. Ja kysyn jatkokysymyksen: "Entä jos käykin niin, että sä onnistut?" Silloin sydänala on puoliksi täynnä luottamusta (tai vatsahappoja).
0 comments:
Lähetä kommentti