Tampereen työväenteatteri: Neiti Marple

Vanha nainen, hieman kumara askel, kudin ja myssy. Ja tietenkin murha, mihin ikinä hän meneekin. Agatha Christien luomassa Neiti Marplessa on sitä jotain.

Eilen kävimme katsomassa Tampereen Työväen Teatterin ohjelmistoon kuuluvaa näytelmää Neiti Marple ja tuijottava katse. 

Neiti Marple ja tuijottava katse: juoni

Tarina sijoittuu 1960-luvun alun englantilaiseen maalaiskylämiljööseen, minnekäs muuallekaan.

Kuuluisa näyttelijätär Marina Gregg on ostanut kylästä talon (tai paremminkin linnan) ja asettunut sinne ohjaaja-aviomiehensä kanssa. Ensi töikseen hän järjestää cocktail-tilaisuuden kylän asukkaille. Ja tietenkin yksi vieraista heittää henkensä. Uhri on juoruiluun ja hössöttämiseen taipuvainen Heather Leigh, joka siemaisee mansikkadaiqurin ykkösellä alas, ja keikahtaa selälleen kuolleena.

Neiti Marple ei ole itse paikalla, sillä hän on kotona potemassa nyrjähtänyttä nilkkaa, mutta hän rakentaa kuvan tapahtumista muiden puheiden perusteella. 

Heti tapahtumien alussa käy selväksi, että myrkyllinen daiquri ei ollutkaan ehkä tarkoitettu Heather Leigh'lle vaan Marina Greggille. Kaiken lisäksi paikalla olijat osaavat kertoa, että näyttelijättären katse jähmettyi tuijotukseen juuri ennen kohtalokkaita tapahtumia, aivan kuin hän olisi pelästynyt jotakuta. 

Näytelmän kohokohtia

Tampereen Työväen Teatterin yläaula

Mielenkiintoisinta näytelmässä oli tapa, jolla takaumat esitettiin. Kun neiti Marple juttelee murhasta eri henkilöiden kanssa jälkikäteen, näyttämöllä zoomataan hetkeksi kuolemaan johtaneisiin tapahtumiin. Sitten palataan nykyhetkeen ja Marpleen, ja takauman henkilöt jähmettyivät paikalleen, monesti humoristisiinkin asentoihin.

Toki lavalla nähdään toimintaa myös reaaliajassa. Yksi herkullisimmista on kohtaus elokuvastudiolla. Siinä yleisö pääsee seuraamaan paitsi näyttelijöitä lavalla, myös taustalla pyörivää mustavalkokuvaa tapahtumista, ikään kuin näkisimme saman tilanteen kameran läpi.

K-18 näytös tarkoittaa kuoharia näytelmän kylkeen. Ainakin minulle.

Kaiken kaikkiaan lavasteita vaihdettiin usein ja vauhdikkaasti, mikä toi näytelmään mukavaa tempoa. Sillä, let's face it, Neiti Marplen tarinoihin sisältyy paljon puhetta siitä, mitä tapahtui ja kuka sen mahdollisesti teki.

Neiti Marple ja tuijottava katse oli meikäläisen makuun aavistuksen melodramaattinen, mutta silti nautittava ja kiinnostuksen ylläpitävä pläjäys. Harmittaa, että tiesin murhaajan etukäteen. Mutta teille en sitä kerro.

Näyttelijäsuorituksista

Neiti Marplea esittävä Miia Selin vei ansaitusti parhaan suorituksen tittelin. Hän asettui vanhan neidin rooliin, mutta ei tutisevalla ja hauraalla vaan jäntevällä ja nokkelalla tavalla. Neiti Marplelle oli rakennettu dialogi oli kuivakan humoristista.

Kun ajattelen Neiti Marplea, en voi olla muistamatta Geraldine McEwanin ja Julie McKenzien suorituksia elokuvista. Niissä Jane Marple on aina turvallinen ja hillitty. Selinin Marplessa oli enemmän särmää: hän heitti kainalosauvansa mäkeen hermostuessaan ja itki epäonnistumistaan.

Neiti Marplen roolissa Miia Selin

Petra Ahola ja Jari Ahola: Marina Greggin ja aviomies Jason Ruddin rooleissa

Toinen mieleenpainuva suoritus oli tietenkin Marina Greggiä esittävä Petra Ahola, joka tulkitsi ikääntyvän näyttelijättären tunnemyrskyä tapahtumien keskipisteessä. 

Henkilökohtainen suosikkini oli myös Esme Kaislakarin esittämä Cherry Baker (kirsikkaleipuri, heh), joka edustaa näytelmässä englantilaisessa yhteiskunnassa tapahtuvaa muutosta. Hän puhuu reippaasti murteella ja asuu - hui kamala - ei vanhassa kylässä vaan sen ulkopuolella olevalla uudisalueella. 

Ihana Tampereen työväenteatteri

Lopuksi on vielä pakko kehua työväenteatteria rakennuksena. Sen nykyinen punatiilinen asu on 1980-luvulta. Mä tykkään. Paljon avaraa tilaa ja näkymä ylhäältä alas. Hämeenpuisto näkyy ikkunoista. Vaikka porukkaa on paljon, teatterinystävä mahtuu kulkemaan ja ihmettelemään. Seinillä on pitkä rivi teatterin näyttelijöitä. 

Enkä laita pahakseni sitäkään, että osa näytöksistä on K-18. Kuohuviiniä ei tarvitse ensin jonottaa ja sitten siemaista kiireellä ennen väliajan loppumista. Sen sijaa kuplat voi kuljettaa saliin ja nauttia niistä Neiti Marplea katsellessa.