Persikkapuu ruukussa

Persikkapuun kukat ovat ensimmäinen merkki kevään lähestymisestä. Se on talvehtinut ruukkuineen kellarissa, lähes unohdettuna, ja helmi-maaliskuussa se ilmoittelee olemassaolostaan vaaleanpunaisin, tuoksuvin kukin. 

Nosta minut pois täältä nurkasta, se sanoi tällä viikolla, kun kävelin sen ohi kohti kellarissa olevaa kylpyhuonetta. Niinpä kannoin herkän kukkijan kellarista keskikerrokseen ja laitoin ikkunan eteen. Siinä voin seurata sen pörhistelyä ja saada toivoa talven loppumisesta.

Persikkapuu Bonanza

Pikkuinen puumme on lajiltaan Bonanza, ja ostin sen muutama vuosi sitten noin 70 senttimetrin korkuisena puun alkuna. Puu on tällä hetkellä noin metrin korkuinen eli se on hyvin hillittykasvuinen. Kukat ovat aluksi voimakkaan vaaleanpunaisia ja haalistuvat lähes valkoisiksi. 

Bonanzan kerrotaan kukkivan toukokuun paikkeilla, mutta meidän puumme malttaa odottaa korkeintaan maaliskuuhun, riippuen kuinka kylmä talvi on ollut. Se aistii lämpimän kelin, kuten tänä vuonna on ollut, ja niinpä kukat puskivat nupulle jo helmikuussa.

Bonanza on itsepölytteinen eli toista persikkapuuta ei tarvita. Aikainen kukinta kevättalvella tarkoittaa, että pölyttäjiä ei pahemmin pörrää ilmassa. Niinpä leikin mehiläistä ja pölytän kukkia itse vesivärisudilla: kuljetan sutia kukasta kukkaan. 

Pölyttämisleikin voi vaikka myydä lapsille.

Persikkapuun kasvatus ruukussa

Pikkuinen puumme kasvaa ruukussa. Taitaa olla aika vaihtaa kaveri isompaan ruukkuun, sen verran juuret vievät jo kasvutilaa. 

Persikkamme viettää kesän ja syksyn kasvihuoneessa. Vien sen sinne, kun yöpakkaset ovat ohi. Paahde ei tunnu persikkaa haittaavan, kunhan se saa vettä. Täytyy myöntää, että muutaman kerran on unohtunut kastella ja lehdet ovat päässeet nuupottamaan. Mutta lorautus vetistä eliksiiriä ruukkuun on parantanut tilanteen.

Persikkapuu kasvihuoneessa. Kastelukannun ja pöydän takana, tietenkin.

Lannoitan puuta ohjeiden mukaisilla määrillä. Viimeksi taisin käyttää marja- ja hedelmäkasveille tarkoitettua lannoitetta. Levitin rakeet ruukun pinnalle ja sudin multaa päälle. Päälle kunnon kastelu. Käytän ruukkua, jossa on ylituloaukko liialle vedelle. Kun lannoitteet ovat liuenneet multaan, annan vettä automaattisella kastelusysteemillä.

Leikkaan persikasta vain puun juuresta puskevat vesot tai kuivuneet oksat. 

Persikkapuu heräilee kellarin ikkunan edessä.

Satoa en ole persikasta saanut. Se teki viime kesänä pieniä hedelmän alkuja, jotka eivät kehittyneet mehukkaaseen loppunsa asti. Syitä on varmasti monia. Voisin kastella huolellisemmin. Ruukku voisi olla isompi. Ehkä auringonpaahde kasvihuoneessa on ollut sittenkin liikaa. Hedelmänalkuja voisi harventaa, jotta osalla niistä olisi mahdollisuus kasvaa isoiksi. 

Eniten nautin kuitenkin persikan kukista. Voin ostaa hedelmät kaupasta.

Persikan talvehtiminen kellarissa

Syksyllä persikka tiputtaa lehtensä kasvihuoneen lattialle, ja alan himmata kastelua. Se kestää ensimmäiset yöpakkasetkin kasvihuoneen suojissa, kun saa totutella kelien viilenemiseen vuodenajan muuttumisen mukana.

Kun syksy lipsuu selvemmin talven puolelle, kuljetan persikkaisen kellariin. Viime syksynä tämä taisi tapahtua loka-marraskuussa. 

Kellarissamme on 5-10 astetta, ja valoa tulee pienistä maan tasolla olevista ikkunoista. Aika hämärät oltavat persikalla siis on, vaikka yritän sijoittaa sen kohtuullisen matkan päähän ikkunasta. Valonpuutteesta huolimatta se on kukkinut joka kevät.

Kastelen persikkapuuta harvoin, enkä milloinkaan litimäräksi. Kuluneena talvena taisin kastella kerran tai kaksi. Kukinnan alettua lisään kastelua varovasti ja jossakin vaiheessa kevättä aloitan lannoituksen. Ensimmäisillä kerroilla annan veden mukana merilevälannoitetta.

Pian persikka pääsee taas kasvihuoneeseen

Enää pari kuukautta, ja aloitan persikan totuttamisen kevätilmaan. Meillä on talon varjopuolella lämmittämätön kuisti, jossa persikkapuu saa valoa ja hengittelee kevätilmaa. Kun se on saanut kokeilla huhtikuun viileyttä ja hieman lämpimämpiäkin päiviä, vien sen kasvihuoneeseen. Jos dumppaisin sen yhtäkkiä auringonpaahteeseen tai yöpakkasiin, puuparka pelästyisi.

Kovin nirsolta persikkapuuni ei vaikuta. Onhan se selvinnyt kanssani jo muutaman vuoden.