Alkusyksystä kirjoitin The Crazy Rat Ladyn mielenterveyttä järkyttäneistä rottahavainnoista. Tilanne eskaloitui siihen, että meille tilattiin rotantorjuja. Onneksi talvi on hieman jäähdytellyt tunteita ja jyrsijätilannetta. Toivoa siis on.
Siispä aion taas kirjoittaa rottapäiväkirjaan pihamme tapahtumista.
Villiä menoa Tampereella
Vaikea sanoa, kuinka vakava tilanne loppujen lopuksi oli. Havaintoja oli loppukesästä ja syksyllä useita, sekä omassa että naapureiden pihassa, ja omakotitaloalueellamme ylipäätään.
Tapoimme omalta pihalta neljä siimahäntää. Yhden lajimääritelmä ei ole täysin varma, sillä löysimme aamulla loukusta vain jyrsijän pään. Sillä välimme kun olemme nukkuneet turvallisesti omissa sängyissämme, on pihallamme käyty raakaa eloonjäämiskamppailua. Ehkä otus oli jäänyt loukkuun ja joku suurempi otus oli syönyt loppukropan. Aika monta myyrää ja hiirtä nähneenä tein päätelmän, että kyseessä oli pieni rotta. Korvat olivat liian suuret myyrän korviksi, mutta liian pienet hiirelle.
 |
| Sadepäivän vieras terassin kaiteella. |
Kun nainen ja rotta kohtaavat
Viimeisin havaintoni elävästä rotasta oli lähietäisyydeltä lokakuussa. Olin lähdössä hakemaan lasta esikoulusta, ja kävelin kuistin raput alas ja astuin ajotiellemme. Taisi tihuttaa vettä, koska mulla oli mukana iso punainen sateenvarjoni.
Astuin siis tielle, ja katsoin maahan. Rotta kyyhötti reilun metrin päässä. Se oli yllättävän huomaamaton. Juostessaan rotta on kuvottavan iso, kun sen vartalo painautuu maata vasten ja häntä lisää pituutta toisen rotan kropan verran. Tuijotin hetken epäuskoisena. Sitten paukautin sateenvarjolla etuterassin aitaan. Rotta pomppasi kauemmas, mutta jäi yhä kyyhöttämään. Paukautin sateenvarjolla uudestaan.
Sitten tein jotain, joka vieläkin hävettää: soitin puolisolleni. "Täällä olisi saalista", sanoin. Strong independent woman hoitaisi tilanteen itse. Mies oli juuri tulossa töistä kotiin ja kurvasi paikalle paria minuuttia myöhemmin. Rotta oli yhä paikallaan. Tuosta eteenpäin en osaa kertoa tarkkaan tapahtumista, sillä pakenin paikalta ja suuntasin koululle lasta hakemaan. Kun tulin kotiin, rotta oli poissa. Päättelimme, että se oli jo jostain syystä kuoleman kielissä; ehkä joku alueella oli tilannut torjujan ja rotta oli syönyt myrkkyä.
 |
| Kun rotta ilmestyi loppukesästä pihaan, meikäläinen pysyi sisällä. |
Taistoon
Tuossa vaiheessa saimme muutaman naapurin kanssa tarpeeksemme, ja mekin tilasimme kimpassa tuholaistorjujan. Torjunta aloitettiin vasta kelien kylmetessä, sillä silloin kaikki puutarhat olivat varmasti tyhjät ruoka-apajista. Siilit olivat talviunilla eivätkä kiinnostuisi syöteistä. Torjunta tapahtuu syöttilaatikoilla, joihin mahtuvat pujottautumaan vain jyrsijät. Syötyään myrkkyä rotat vetäytyvät yleensä koloihinsa menehtymään.
Silti mielessä kävi kauhukuvia pihalta löytyvistä rotanraadoista. Tarkistimme talon ulkolaudoituksen kolojen varalta, jotta lämpöä etsivät rotat eivät pääsisi taloon sisälle. Se olisi painajainen. Tosin meillä ei ole koskaan ollut edes hiiriä, kumma kyllä.
Ja mitä tapahtui? Tilanne hiljeni täysin. Kun lumet tulivat, ei näkynyt rotan kulkureittejä. Ei vilahduksia jyrsijöistä lumen valkoista vasten. Tosin säkkipimeässä on vaikea nähdä yhtään mitään. Torjuja kävi tarkastamassa syötit useamman kerran, ja kertoi syönnin loppuneen alkutorjunnan jälkeen nopeasti. Torjunta lopetettiin.
 |
| Rottarintamalta ei mitään uutta. |
Tunsin itseni pöllähtäneeksi. Eikö rottia ollutkaan? Tai olihan niitä ollut, mutta mihin ne olivat menneet? Muuttaneet? Kuolleet? Odottavat maan alla ja tulevat esiin keväällä? Ovatko ne supermutanttirottia, jotka osaavat välttää myrkyt? Vai oliko meillä niin hyvä tuuri, että tilanne saatiin nitistettyä ajoissa?
Toisaalta olen tietenkin helpottunut ja tyytyväinen.
Pihalla on näkynyt paljon ketun jälkiä, yöllä kuuluu välillä lehtopöllön huhuilua ja naapurin oli löytänyt aidatulta pihaltaan jäniksenraadon, jonka hän veikkasi olevan huuhkajan jäljiltä. Ehkä luonto on auttanut rottatilanteen hallitsemisessa. Ihmiset ovat vähentäneet lintujen ruokintaa, mikä on toisaalta sääli, mutta rottatilanteessa välttämätöntä. Ehkä näillä toimilla on ollut merkitystä.
Rotattomia puutarhaunelmia
Jospa ensi kesänä puutarha olisi taas minun, eikä sitä tarvitse jakaa rotan kanssa. En jaksa enää edes välittää hiiristä ja myyristä.
Olen tehnyt yhden päätöksen: viljelen kasvilavoilla leikkokukkia, en mitään syötävää. Olen miettinyt moista muutenkin, ja tällä hetkellä ei innosta ajatus rotista herkuttelemassa kesäkurpitsalla tai porkkanoilla. Täytyy trimmata omenapuutakin niin, että sato on maltillinen eivätkä hedelmät houkuta pihaan ylimääräistä porukkaa.
Miten ihminen jaksaa kirjoittaa näin pitkään rotista? En tiedä, mutta kirjoitin kuitenkin.
Aurinko paistaa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunnen pienen innostuksen suunnitella tulevaa kevättä ja kesää puutarhassa. Millaisen ihanan leikkokukkaviljelmän saakaan mahtumaan kuuteen istutuslavaan?
Täältä voit lukea The Crazy Rat Ladyn aikaisemmasta jyrsijäpaatoksesta:
0 comments:
Lähetä kommentti