Rottia ja koronaa

Ei paras viikko. Aika kökkö itse asiassa. Jyrsijöitä ja kulkutauteja elokuun iloksi.

Rattus havaittu

Aurinkoisena kesäpäivänä (koska eikös elokuu ole vielä kesää) astuin ulos takaovesta ja kuulin rouskutusta omenapuun alta. Kävelin katsomaan, ja jokin juoksi pois. Toivoin, että hiiri, mutta rouske oli aika kova pienemmän siimahännän aiheuttamaksi.

Jäin kauemmas odottelemaan. Turvallisen korkealle kuistille. Istuin siinä kahvikupin kanssa vajaa puoli tuntia ja eikös jokin roikale vilahtanut kasvihuoneen edestä. Koon puolesta ei todellakaan hiiri tai metsämyyrä, joita meillä on aikaisemminkin ollut. Pitkä häntä. Rotta. Yöks. Näky toistui parin päivän päästä.

Tiesin, että meidän kaupunginosassa on tehty rottahavaintoja. Tampereella kaivetaan koko ajan jossain päin maata auki - niin meidänkin lähettyvillä - ja rotat liikkuvat. Ja loppukesän omenasato houkuttaa pihoihin. Mutta oli niin naivin helppoa ajatella, että ehkä ne kaikki näkivät väärin tai eivät ne rotat meidän pihaan tule.

Pienen pieni pikkuruinen toivo vielä elää, että kyseessä olisi vesimyyrä. Ällötys sekin, mutta ehkä pienempi paha. Puutarhan pikkupuut, nurmikko ja juurekset ovat kuitenkin saaneet olla rauhassa, ja niitähän vesimyyrä rakastaa. Ja tulisivatko ne kuiviin kesäpihoihin? Lisäksi olen aika varma, että omenanrouskuttajalla oli rotan suippo olemus, ei vesirotan pyöreämpiä muotoja.

Eli rotanloukkuja ostamaan. Ei ole vielä tullut saalista. 

Kun googleen kirjoittaa hakusanan 'rotantorjunta', hakutulokset kehottavat turvautumaan ammattilaisen apuun. Rotta kun on varovainen ja epäluuloinen eläin ja osaa välttää amatööriloukut. Mutta entä jos/kun rottia on laajemmalti - auttaako hintava ammattilaistorjunta vain yhdellä pihalla? En ole vielä uskaltanut, mutta aion syynätä tontin reunamukset ja etsiä koloja eli rotanpesiä maasta.

Oon rottapaniikissa. Harkitsen muuttoa. Viljelysmaiden muuttamista kesäkukkamaiksi. Kaiken jyräämistä maan tasalle, että rotalla ei ole piilopaikkoja. En enää reheviä kukkapenkkejä, joissa lymytä. Ensi alkuun maahan tipahtaneet omenat on kerätty joka ilta pois. Avolehtikomposti tyhjennetään käytöstä. Laitetaan jyrsijäverkkoa niihin paikkoihin talossa, joista rotta voisi yrittää sisälle ilmojen kylmetessä.

Ehkä ensi kesänä pelkkää kesäkukkaa lavoihin. 

Huhtikuussa kirjoitin myyristä: MYYRÄTUHOJA NURMIKOLLA. Jos olisin tiennyt mitä on tulossa, olisin ollut hiljaa... 

Ehkä liioittelen. Mutta voi saakeli rotassa on jotain niin inhottavaa. Olin lapsi, kun maalla oman lapsuutensa elänyt isäni kertoi niin isosta rotasta, että kissakin juoksi karkuun. Tarina teki muhun lähtemättömän vaikutuksen eikä kovin hyvällä tavalla.

Voi että kun olisi kissa. Kun muutimme tähän, pihalla pyöri kolme naapuruston vapaana kulkevaa kissaa. Jyrsijöitä ei ollut. Nyt ei ole kissoja, mutta on jyrsijöitä. Onneksi naapuri näki keväällä pihalla lumikon. 

No mutta koronahan se pitkästä aikaa

Rottapaniikkini ollessa huipussaan alkoi kurkussa tuntua, kuin olisin nielaissut kaktuksen. Lihassärkyjen alkaessa hoksasin pitkästä aikaa tehdä koronatestin ja positiivinenhan se oli. Samoin varmistustesti. 

Tämä on rottakorona.

Lapset ovat olleet koulussa ja eskarissa reilun viikon, taudit alkavat jyllätä. Mutta kuten yleensäkin, muu perhe on terve tai korkeintaan aivastaa kerran. Oon rokotettu ja sairastanut taudin pari kertaa aiemminkin, mutta ei tämä vieläkään mukavaa ole, ei mikään pikkuflunssa. Sydän hakkaa, iho on kuin tulessa ja hikoilen ämpäreittäin, huimaa ja säryt eivät pysy lääkkeelläkään poissa. Ei kuitenkaan niin paha versio kuin ensimmäisellä sairastamiskerralla, se oli aikamoista.

Astmaattiset keuhkoni imuroivat sisuksiinsa kaikki hengitystietaudit. Yleensä ne pitkittyvät ja aiheuttavat jälkitautia. Onneksi niistä pahimmista koronavuosista on päästy eikä elämä enää pysähdy taudin takia, mutta myönnän että pelkään sairastumista. Toipuminen on hidasta.

Tuijottaa ikkunasta ulos hän. Tuolla takimmaisessa nurkassa, kasvihuoneen ja omenapuun liepeillä rottaa liikuskelee.

Olen nyt sitten istunut sohvalla ja tuijottanut dokumentteja ja sarjoja. Ajatus on niin sumussa, että työskentely ei onnistu.

Välillä istun ikkunan ääressä ja tuijotan pihalle. Vaanin rottaa tietysti ja juonin sen pään menoksi. Ehkä alan olla sekoamisen partaalla. Kohta naapurustossa alkaa liikkua juttua naisesta, joka yrittää kuiskia pihaansa petoeläimiä.

Oi lumikko, tule meille ja herkuttele Rattus-suvun edustajilla! Kettu, jolkota paikalle! Haukka ja pöllö, liidelkää tontin yläpuolella!