Muutos.art-taidetalo Tampereella

 

Ratinassa sijaitseva rakennus rakennettiin 1990-luvulla. Se on ehtinyt toimia toimistorakennuksena ja Sorin poliisiasemana Koskisen kuvauksissa. Nyt se puretaan vajaan 30 vuoden iässä. Ennen purkua rakennukseen kolmeen kerrokseen on tehty taidetta, joka on ollut yleisölle avoin koko kesän.

Yksi kiinnostavista oli yllä oleva mustavalkoraitainen toimisto, Spaces left behind (Ulla Phillips ja Jenni Valtakari), joka on tehty muun muassa savesta ja hiekasta. Teos voidaan kostuttaa vedellä, purkaa ja mukauttaa seuraavan purkutaidepaikkaan. Mielestäni se summasi näppärästi koko purkutaidetalon hengen.

En huomannut ottaa ylös monenkaan teoksen tai taitelijan nimeä, joten mennään kuvakimaralla. Teoksien kuvaamiseen ja jakamiseen kannustettiin vahvasti.

Purkubuumi

En oikein tiedä, mitä odotin taloon mennessäni. Puoliksi alas revittyjä seiniä ja purkumoukareita? Niitä ei tullut vastaan. Teokset oli tehty nähtäviksi, kuultaviksi ja sisään astuttaviksi. 

Kaikenkattava perusajatus oli purkubuumin kyseenalaistaminen. Näyttelyn mukaan yhä nuoremmat talot päätyvät jyrättäviksi. Purkamista perustellaan usein vanhojen tilojen joustamattomuudella, asumisen tiivistämisellä ja jopa ilmastosyillä. Purkaminen aiheuttaa tunteita ja nostattaa suuren hiilipiikin. Vaikka rakennus olisi edeltäjäänsä energiatehokkaampi, kestää kauan, ennen kuin hiilijalanjälki tasaantuu.

Elektroniikkajäte

Taiteilijat saapuivat ja alkoivat tehdä hautajaisia rakennukselle. Toimistotarvikkeet - hiiret, näppäimistöt, puhelimet ja näytöt lojuivat hylättynä huoneissa. Niitä on ilmeisestikin käytetty monissa teoksissa. 

Migreeniherkkänä moni välkkyvä ja vilkkuva teos piti katsastaa nopeasti.

Ei uskoisi, että elektroniikkajätteestä syntyisi jotakin kaunista. 

Merten muovijäte

Näyttelyssä oli otettu kantaa myös merten muoviroskaan.

Tämä oli rakennettu karkkilaatikoista.

Tekstiilijäte

Halpavaatteiden hinta on kova. Vaateteollisuudessa on 20 prosentin ylituotanto, ja 10 prosenttia tekstiileistä päätyy roskiin jo tehtaissa. Jokainen suomalainen heittää pois keskimäärin 13 kiloa tekstiilijätettä vuosittain. Nämä tiedot ovat näyttelystä.

Tekstiilikuvioita seinille heijastettuna.

Kolme suosikkiani

Tämä mekko oli vain niin herkkis. Riisutussa huoneessa oli jäljellä enää paljas lattia, seinä ja pylväät - ja nämä vaatteet. Aivan kuin joku olisi ripustanut vaatteensa kuivumaan ja lähtenyt.

Vaatteiden liikatuotanto ja kertakäyttökulttuuri on ongelma, mutta tässä tekstiili oli kaunis.

On the run (Jussi Twoseven). Näitä juoksevia karhuja oli useampia ja niiden sisään piirtyy erilaisia kuvia kaupungista. 

Taitelija sanoo miettineensä omaa luontosuhdettaan: "villit karhut juoksevat paikoissa, joissa itse kuljen, muistuttaen olemassaolostaan, oikeudestaan jakaa maailmaa meidän kanssamme, tasa-arvoisina meidän kanssamme."

Tämä se vasta metka oli. Pieni kerrostaloasunnon keittiö, jonka pöydän ääressä istui kettu kahvitauolla. Lautaselta ja kupeista kurkisteli kasvoja. Tiskikoneessa oli flamingo ja köynnöskukat levittäytyivät tiskipöydälle. 

Ehkä kiinnostavia olivat yllättävät yksityiskohdat. Teos oli samaan aikaan häiritsevä ja toiveikas.

Taidetaloon ehtii vielä tämän viikonlopun. Sitten se antaa tilaa asuinrakennukselle. Toivottavasti rikoskomisario Koskinenkin on ymmärtänyt poistua rakennuksesta ennen purkumoukarin saapumista.