Opintovapaa - sijoitus vai pelkkiä kuluja?

Kun vuosi ja neljä kuukautta sitten sanoin ääneen, että jään vuodeksi opintovapaalle, jotkut kauhistelivat taloudellista riskiä, jonka oli ottamassa. Hätkähdin, en itse nähnyt tilanteessa riskiä. Kommenttien takia aloin kuitenkin miettiä, että olenko hullu. Voisiko tässä käydä huonosti? Tuleeko tämä sijoitus koskaan maksamaan itseään takaisin?

Olen ollut opintovapaalla vuoden ja hain vapaalle vielä jatkoa kahdeksi kuukaudeksi ennen kuin palaan takaisin opon hommiin ja jatkan opintoja töiden ohella. Opiskelen työnohjaajaksi ja sivussa teen kirjallisuuden opintoja.

Nyt on hyvä hetki miettiä, millainen reissu opintovapaa on taloudelliselta kannalta ollut.

Mistä rahaa opintovapaan aikana?

Saan aikuiskoulutustukea

Ilman sitä mun opiskelu ei olisi ollut mahdollista tai ainakin sen mahdollistuminen olisi pitänyt miettiä eri tavalla. Olisin ehkä tehnyt sijaisuuksia osan ajasta ja opiskellut hitaammalla tahdilla. Osa-aikaisuus omassa työssäni ei luultavasti olisi ollut mahdollista tai ainakaan mielekästä.

Aikuiskoulutustuen turvin olen voinut keskittyä vain opiskeluun ja opiskella nopeammalla tahdilla. Tukea maksetaan suhteessa tuloihin, ja siitä maksetaan veroa. Kuukaudessa käteen jäävistä tuloista maksan samat kulut kuin yleensäkin eli lainanlyhennykset, laskut, vakuutukset, lasten vaatettamisen, elämisen jne.

Matkalla lähiopintoihin: junassa jossakin Tampereen ja Jyväskylän välillä.

Turvaudun säästöihin

Oon siinä onnellisessa asemassa, että mulla on koulutus ja tällä hetkellä vakituinen työ, josta saan palkkaa. Tuosta palkasta olen laittanut joka kuukausi rahaa säästöön. 

Vielä muutama vuosi sitten olin pätkätyöläinen, mutta olin silti säästänyt säännöllisesti jokaisesta palkasta, jos vain mahdollista. Mun työhistoria on ollut tosi repaleinen ja siihen on kuulunut paljon työttömyyskausia ja palkattomia jaksoja (opettaja on laitettu työttömäksi kesäisin); tämä on koulinut mut jatkuvaan säästämiseen ja tulevaisuuteen varautumiseen. 

Nyt olen turvautunut vuosien aikana kertyneihin säästöihin, mutta olen samalla huolehtinut, että ne eivät hupene holtittomasti. 

Jaan elämisen kulut puolison kanssa

Toinen työssäkäyvä aikuinen perheessä tuo taloudellista turvaa yllättävien tilanteiden varalle. Asumis- ja ruokakulut ovat nousseet, mutta asuntolainamme on otettu kymmenisen vuotta sitten ja se oli tuloihimme nähden kohtuullinen. Tuosta lainasta on maksettu jo mukava osa ja vaikka korot nousevat, pärjäämme.

Osallistun yhteisen elämämme kuluihin opintovapaan aikana kuten ennenkin. Opintojen tuomat kulut, kuten opintomaksut ja matkustuskulut, maksan omasta kukkarosta.

Kulujen karsiminen

Kun palkkaa ei tule, omia kuluja täytyy karsia. Ei uusia vaatteita (paitsi pituutta venyville lapsille); en käy kampaajalla; jokainen putkilo ja purnukka kosmetiikkakaapissa on vaihtunut muutaman euron markettituotteisiin. En käy jumpassa vaan ährään kahvakuulan kanssa yksin kotona. Kodin ulkopuolella olevia menoja täytyy harkita tarkkaan. 

Olisin aika kermapeppu, jos väittäisin näitä suuriksi uhrauksiksi. Kävimmehän kesällä perheen kanssa Virossa kahden päivän lomallakin. Koska talouden perusasiat olivat opintovapaalle jäädessä kunnossa - ja koska saan sitä taivaallista aikuiskoulutustukea - puhun ennemminkin ylimääräisten kulujen karsimisesta. 

Opiskelu on itse asiassa tuonut kokemuksen, että olen nauttinut kivasta tekemisestä enemmän kuin yleensä ja rahaa on silti mennyt vähemmän. 

Kun käyn töissä, pyörin enemmän kodin ulkopuolella ja laitan miettimättä ja väsyneenä rahaa yllättävän paljon sinne tänne. Oho, ostin kahvin tuosta. Ai että kun mulla on nälkä, nappaan salaatin tuosta ja ahmaisen sen ilman sen suurempaa nautintoa. Nyt vietän suurimman osan ajasta kotona ja syön halvalla. Kun menen käymään jossain, se on extraherkkua arkeen ja arvostan sitä erityisen paljon. Harvat ja harkitut vapaa-ajan kulut tekevät budjettiin pienemmän loven kuin säännöllisesti sinne tänne heitellyt eurot.

Uskollinen kahvinkuljettaja takaa, että pysyn hereillä.

Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen

Onneksi hain opintovapaata aikana, jolloin tuen perumisesta ei vielä puhuttu ja saan tukea tämän vuoden lokakuuhun asti. 1.8.2024 jälkeen alkaviin opintoihin tukea ei voi enää saada. Opiskella kyllä voi, mutta ilman tukea.

Kun hain aikuiskoulutustukea, sitä myönnettiin tietyin ehdoin. Ensinnäkin työsuhteen oli pitänyt kestää  määrätyn ajan ja työnantajan piti suostua opintovapaaseen. Tämän jälkeen aikuiskoulutusrahasto harkitsi, olivatko työnohjaajan ja kirjallisuuden opintoni sellaisia, joihin tukea voitiin myöntää. Olivat, onneksi.

Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen tarkoittaa sitä, että moni joutuu hylkäämään haaveen ammatillisesta kehittymisestä. 

Pääargumentti tukien lakkauttamisen puolesta kai on, että yhteiskunnan ei pidä maksaa ihmisten "ylikouluttautumista". Olen sitä mieltä, että tämä säästö voi kääntyä itseään vastaan. Matalapalkkaisilla aloilla ollaan pulassa, kun kouluttautumista ei tueta. Moni jättää opiskelematta esimerkiksi sairaanhoitajaksi tai erityisopettajaksi, joista on huutava pula. 

Mä opiskelen työnohjaajaksi, joista ei ole huutava pula. Eli en voi käyttää edellistä perustelua itseeni. 

Mutta kuten niin monen, myös mun kohdalla opintovapaa on antanut mielekkäämmän tavan levätä kuin sairasloma. Työelämä on kuluttavaa ja monella alalla mahdollisuudet vaikuttaa työn kuormittavuuteen ovat pienet. Opintovapaa on mahdollisuus vaikuttaa jaksamiseen, työn tekemisen mielekkyyteen ja omiin kehitysmahdollisuuksiin. Sen mahdollisuuden poisottaminen voi kostautua sairaslomissa ja työkyvyttömyydessä.

Harvinaista herkkua: hotelliyöpyminen koulutusseminaarin piikkiin.

No oliko opintovapaa riski?

Ei. En näe sitä edelläänkään sellaisena. Olen pystynyt maksamaan tarvittavat kulut ja säästöihin on tullut ennakoimani suuruinen lovi. 

Vuoden aikana ei ole tapahtunut yllättäviä taloudellisia mullistuksia (lomautuksia, älytöntä kulujen nousua, työttömyyttä). Jos olisi tapahtunut, olisin laittanut opinnot jäähylle ja mennyt tekemään opon tain opettajan sijaisuuksia minne ikinä vain minut olisi otettu. Mulla on onneksi ammatti, jonka tekijöitä tarvitaan edelleen. 

Toki täytyy myöntää, että pelkissä euroissa laskettuna opintovapaassa häviää rahaa. Puf, se nousee savuna ilmaan, kun kuluja on jonkin aikaa enemmän kuin tuloja. Ehkä opintovapaa tulee maksamaan itsensä osittain takaisin ammatillisen osaamisen ja tienestin kautta.

Mutta en halua mitata kulunutta vuotta rahassa vaan terveyden, henkisen hyvinvoinnin ja uusista asioista innostumisen mittapuilla. Jos aion jaksaa työelämässä eläkeikään asti, mun täytyy päästä tuulettamaan ammatillista minääni. Suurempi riski olisi olla oppimatta uutta.