Blogin ensimmäinen vuosi

Cosmoskukalle tuli ikää yksi vuosi. Kesällä -23 mietin, että pitäisikö aloittaa. Elokuussa kirjoitin ensimmäisen tekstin hyvin hajanaisten ajatusten pohjalta. Blogi sai nimen erään lempikukkani mukaan. Ja miksi kirjoitan sen C:llä? Koska kosmoskukka K:lla oli jo varattu.

Tämä oli ensimmäinen postaus: APUA, BLOGI!

Aloin kirjoittaa blogia...

koska haluan kirjoittaa. Tarkastelen maailmaa sillä tavoin. En ole koskaan innostunut kirjoittamaan käsin päiväkirjaa, se on raskasta. Kokeilin joskus lapsena: pyysin vanhemmilta lukollisen päiväkirjan, jonka kannessa oli koiran kuva. Piilotin sen patjan alle, mistä veljeni yritti käydä lukemassa tunnustuksiani. Mutta en jaksanut kirjoittaa kovin pitkään, se oli tylsää.

Blogi on visuaalinen kokonaisuus, kuvat ja teksti luovat tarinaa yhdessä. Molempia tarvitaan, että kiinnostukseni pysyy yllä. Pelkät lyhyet päivitykset somessa eivät sovi mulle, koska haluan liikutella sormia näppäimillä ja kirjoittaa pidempää tekstiä. Mun on helpompi kirjoittaa koneella, sillä käden liike paperia vasten on jotenkin häiritsevää enkä pysty ajattelemaan enää mitään muuta kuin tuota tuntemusta.

Kun kirjoitan...

pääsen omaan yksityiseen tilaani. Mikä tuntuu hassulta, sillä saatan kirjoittaa meluisissa paikoissa kuten uimahallin kahvilassa, ja jaan postauksen kaikille luettavaksi. 

Itse kirjoittamisen hetki on mun; ei tappelevien lasten, pyykin, töiden, opintojen, imurin tai tilin saldon ihmettelemisen. Toinen yhtä yksityinen hetki on kävelylenkki. En ole vielä onnistunut yhdistämään näitä kahta.

Kahvilassa kirjoittamassa.

Julkaisutahti: 52 postausta vuodessa

Keskimäärin teksti viikossa. Välillä kaksi kertaa viikossa, välillä harvemmin. Päätin etukäteen, että en ota paineita kirjoittamisesta, mutta en halua unohtaa blogia, kun olen sen alkuun polkaissut. Kuluneen vuoden aikana on ollut aikaa ja etenkin jaksamista kirjoittaa, koska olen ollut opintovapaalla. Vähän jännittää, miten käy kun palaan töihin tänä syksynä. 

Välillä haluaisin kirjoittaa koko ajan, ja harhautuisin niin kovin helposti blogin puolelle, vaikka pitäisi tehdä muita hommia. Blogin kirjoittaminen on paineettomampaa kuin fiktiivisen tekstin tuottaminen; novellia tai romaani ei synny yhtä helpolla. Blogia olisi myös mukavampi kirjoittaa kuin opintoihin liittyviä esseitä.

Aiheet, joista kirjoitin eniten

Käyttämieni tunnisteiden perusteella aiheiksi ovat valikoituneet eniten puutarha, Tampere, voimavarat ja puutaloarki. 

Puutarha on mulle voimavara ja intohimo ja arvasin, että tulen kirjoittamaan siitä paljon. 

Puutaloarkeen on tallentunut sekalaisia hetkiä vanhassa rintamamiestalossamme, olivat ne sitten kesäbrunssia terassilla tai hyytäviä pakkaskelejä huonosti eristetyssä talossa. 

En arvannut, että kirjoittaisin niin paljon Tampereesta. Mutta on mukava huomata, kuinka kivoissa paikoissa täällä pyöriikään. 

Voimavara-aihe löytyi ajatuksista, jotka ponnistavat pinnalle arkisirkuksessa. Kodin, perheen ja työn ristipaineessa. 

10 luetuinta tekstiä

1. Pakkaspäiviä puutalossa 2. Lapsista ja lapsettomuudesta 3. Kun työhaastattelussa udellaan perheestä 4. Helleöitä puutalossa 5. Keski-iän merkkejä 6. Kesäilta Tampereella 7. Kesäkuun kohokohdat 8. Myyrätuhoja puutarhassa 9. Kirjapoimintoja kuluneelta vuodelta 10. Migreeni käskee hidastaa tahtia

Mitä näistä voi päätellä? Viiden kärjessä ovat ne henkilökohtaisimmat ja omaan arkeen liittyvät tekstit. Sellaiset, joita en pahemmin suunnitellut etukäteen vaan aloin kirjoittaa arjen kokemusten jälkeen.

Mistä kirjoitan jatkossa?

Olen miettinyt paljon sitä, kuinka monen aiheen välille blogissa kannattaa huomionsa jakaa. Olen miettinyt tunnisteita ja sitä, miten ne kokoaisivat blogin aiheet näppärästi yhteen. Järkevintä olisi varmaankin keskittyä johonkin aiheeseen enemmän, jotta tuloksena ei ole sillisalaatti. Joskus mietin, zoomaisinko kulttuuriin. Tampereeseen. Ruuhkavuosiin. Puutarhaan. 

Mutta ainakaan tässä vaiheessa en osaa valintaa tehdä. Se karuselli, joka on elämäni, herättää ajatuksia eri osa-alueilla enkä vielä halua päästää niistä irti. 

Uusi blogiteema

Ensimmäisen vuoden tullessa täyteen uudistin blogin teemaa ja ulkoasua. Mitä tykkäätte?

Ostin valmiin teeman muutamalla eurolla. Syy oli se, että käyttämässäni Bloggerin ilmaisteemassa oli pari juttua, jotka häiritsivät. Esimerkiksi vaaka- ja pystykuvien asettelu samalle sivulle ja alasvetovalikon puuttuminen. Tai ehkä nämä olisivat olleet ratkaistavissa sopivalla osaamisella ja näppäryydellä.

Visuaaliseen kikkailuun riippuvaisena tykkäsin katsoa blogiteemoja ja valita omaa silmää miellyttävä, ja vielä muokata sitä väreiltään ja asetteluiltaan. Ehkä teema vaihtuu seuraavan kerran blogin 2-vuotissynttäreillä, kuka tietää.

Kirjastossa kirjoittamassa.

Parasta on...

kun saa oman ajatuksen kirjoitettuun muotoon. Ehkä sen takia paras fiilis tuleekin henkilökohtaisemmista teksteistä. Kuukausia myöhemmin voi ajatella, että tuollaisiako mietin silloin? Tai että olenpa sanonut asian hyvin. Tietty tulee myös niitä fiiliksiä, että olisihan tuonkin voinut jättää kirjoittamatta.

Vielä parempaa on, kun joku kommentoi. Se, että saa yhteyden toiseen ihmiseen. Kun tietää, että joku luki sun kirjoittaman tekstin ja ajatteli sitä sen verran, että jakoi ajatuksen. 

Vuoden päästä...

kirjoitan toivottavasti vieläkin. Löydän aikaa sille. Ja tykkään kirjoittaa yhtä paljon kuin nytkin. Haluaisin oppia valokuvaamista. Kuva kertoo niin paljon ja on voimakas sanoihin yhdistettynä.