Nicole Kidman murhamysteerissä

Rakastan murhamysteereitä. Varsinkin englantilaisessa kartanossa. Miss Marple ja hattu. Mutta jostain syystä Agatha Christie ei ole viime vuosina kirjoittanut uusia Marple-tarinoita. Varsinainen mysteeri.

Siispä kiinnostuin, kun huomasin Netflixillä uuden murhamysteerin nimeltään Täydellinen pari. Trailerin perusteella kuusiosainen sarja on tehty hienoisella huumorilla ja sijoittui rikkaan jenkkiperheen hääjuhliin. Ei siis englantilainen kartano, mutta sukutapaamiset, joissa joku heittää veivinsä, kiinnostavat myös. Ja olihan tässä sentään merenrantatalo Nantucketissa. Piti ihan katsoa kartasta, missä se sijaitsee.

Tapahtumat alkavat hääpäivää edeltävällä harjoitusillallisella. On hauskaa, kupliva juoma virtaa. Ihmiset tanssivat. 

Aamulla yksi on murhattu. En paljasta kuka, jotta saatte arvuutella sitä. Tietoa pantataan pieni hetki ensimmäisessä jaksossa. Häät perutaan ja poliisi saapuu paikalle. Murhaillan tapahtumia näytetään pikkuhiljaa takaumina.

sulhanen ja morsian

Jaiks mikä perhe

Nicole Kidman esittää Greeriä, perheen kivenkovaa matriarkkaa, joka on naimisissa hulivilimiehensä Tagin (Liev Schreiber) kanssa. Heillä on kolme poikaa (Billy Howle, Jack Reynor, Sam Nivola), joista yksi on menossa naimisiin. Poikien mukana perheeseen on tullut kaksi naista: yksi vaimo (Dakota Fanning) ja morsian (Eve Hewson), joka jää ilman häitä. 

Lisäksi paikalla on kaaso ja bestman, hääsuunnittelija, slaavilainen taloudenhoitaja ja ranskalainen perheystävä. Ja poliisit tietenkin. 

Koko sarja lepää paljolti Kidmanin varassa. En usko, että olisin bongannut sitä niin nopeasti Netflixistä ilman häntä. 

Ja hyvinhän Kidman roolinsa vetää. Hän on tunteensa peittävä kirjailija, jolle julkisivu on kaikki kaikessa. Mutta en tiedä johtuuko hahmon tarkoituksellisesta pokerinaamasta vai Kidmanin selkeästi retusoiduista kasvoista, että Greer on todella ilmeetön. Olisin kaivannut edes kurttuja otsalle.

Matriarkka kolmen poikansa kanssa

Eniten kuitenkin tykästyin perheen isän, Tagin, hahmoon. Hän on päihderiippuvainen ja komea köntys, joka on samalla ihastuttava ja raivostuttava. Hän tuntuu välillä olevan yksi perheen lapsista. 

Myös Michael eli vanhin pojista, joka muistuttaa isäänsä, nauratti. Ei sillä, että päihdeongelmissa olisi jotain naurettavaa, mutta he toivat sarjaan komiikkaa. Hänen vaimonsa, jota esittää Dakota Fanning, toimii raskausvatsoineen mieleenpainuvana vastakohtana miehelleen.

Vanhimman pojan vaimo

Kuka teki sen?

Oletus on tietenkin heti, että joku juhlissa olleista on murhaaja.

Perheen suhteet ovat lievästi sanottuna kiemuraisia, minkä päälle jännitteet ja mahdolliset motiivit rakentuvat. On pettämistä, raha- ja päihdeongelmia, raskauksia ja sairauksia. Perhe Winbury muodostaa oman rikkaan saarekkeensa, jota muiden on vaikea lähestyä. Varsinkin uusi miniäkokelas ja morsian Amelia saa huomata tämän.

Sarjan nimi Täydellinen pari tuntuu aluksi viittaavan Kidmanin esittämän Greerin ja hänen miehensä Tagin liittoon. Mitä pidemmälle edetään, tulee mieleen, että nimi voisi viitata kehen tahansa sarjan pariskunnista, joista yksikään ei ole ilman ongelmia. 

Niin kireissä tunnelmissa pimahtaisi kuka tahansa.

Kaaso ja bestman

Semikoukuttava sarja

En tiedä sanoisinko sarjaa perinteiseksi, kliseiseksi vai stereotyyppiseksi. Mikään näistä ei tunnu osuvalta ja reilulta, sillä Täydellinen pari kiinnosti kyllä ja sitä tuli katsottua yksi jakso joka ilta. Tai ehkä se kiinnosti edellä mainituista syistä.

Sarjassa on paljon stereotypioita; näistä eivät vähäisimpinä homoseksuaalisuuteen vihjaava hääsuunnittelija tai seksuaalisen rajaton ranskalaisnainen. Hahmot ovat kiiltokuvamaisen täydellisiä ulkonäöltään. Toinen poliiseista on äreä ja he kinastelevat keskenään.

Murhaan liittyvä ei ole erityisen monimutkainen - arvuuttelin alusta alkaen kahden murhaajakandidaatin välillä ja toinen heistä teki sen.

Ehkä kiinnostavinta oli tapa, jolla sarja teki pilaa itsestään. Se naureskeli kiiltokuvaelämälle ja stereotyyppisille hahmoille. Vai kävikö siinä niin, että ne olivat mun mielestä niin naurettavia, että oletin sarjankin nauravan niille? Hmm... 

Nicole Kidmanin hahmosta en löytänyt tuota huumoria, mutta hänen hahmonsa Greer käy läpi suurimman henkilökohtaisen muutoksen sarjan aikana. Kidman esittää tuon muutoksen hienon eleettömästi. 

Ei ole Miss Marplen voittanutta. Christien tarinoissa on ihanaa se, että murhamysteeri rakentuu kodin ja pienen piirin ympärille, ja mukana on myös elämäniloa ja komediaa. Se on ihan oma lajinsa. Täydellinen pari ei ole kopio Marplesta eikä sen pidäkään olla, mutta mun mielestä siinä oli samaa vibaa.