Kumpi tarpeellisempi: pyörä- vai autokatos?

Se on valmis! Kesän pihaprojekteista yksi eli pyöräkatoksen ja vajan yhdistelmä on pystyssä. Nyt raskasta sähköpyörää ei tarvitse ährätä rappuja ylös kuistille turvaan vaan sen voi viedä lukkojen taakse maan tasalla. Ei ole mikään kevyt kulkupeli tuo pyörä akkuineen, oon pari kertaa lentänyt selälleni työntäessäni sitä rapuissa.

En voi ottaa kunniaa varaston valmistumisesta, sillä itse vain seurasin vieressä, kun puoliso pykäsi sen harjakorkeuteen asti. Hieman heiluttelin maalisutia.

Ehkä sit kuitenkin ennemmin pyöräkatos

Kun muutimme taloon lähes kahdeksan vuotta sitten, yhtenä kriteerinä oli mahdollisuus rakentaa tontille autokatos. Vuodet kuluivat ja auto seisoi ajotiellä suojatta; talvella sitä kaivettiin hartiat hellinä lumen alta ja sateisilla keleillä se tönötti taivaan piiskattavana.

lähtötilanne huhtikuussa

Vuosien saatossa alkoi autokatoksen rakentaminen muuttua yhä merkityksettömämmäksi. Talvinen skrapan käyttö ei tuntunut enää ylitsepääsemättömältä vaan yhdeltä askareelta arjen muiden joukossa.

Perhe kasvoi ja tarpeet muuttuivat. Nyt meillä on kaksi lasta ja kaksi lastenpyörää. 

Mikään ei saa arkiaamuna aikaan suurempaa kiukkua kuin pieni päivähoitoon tai kouluun lähtevä peppu, joka joutuu istumaan sateen kasteleman satulan päälle. Niinpä olemme vuosia raahanneet pyöriä sateen suojaan rintamamiestalon kellariin. Ja voin kertoa, että lastenkokoisetkaan pyörät eivät ole kevyitä kantaa pitkin kiemuraisia rappusia kaksi kertaa päivässä. Seinät ovat täynnä pyöränrenkaiden jättämiä tahroja.

Heinäkuussa homma lähti vauhtiin.

Entäs aikuisten pyöräilytarpeet? Kahdeksan vuotta sitten meillä aikuisilla oli käytössä kaksi pyörää, jotka seisoivat aika lailla hylättynä nurkassa. Mulla oli selkä niin huonossa kunnossa, että se ei kestänyt pyöräilyasentoa. Mutta nykyään tilanne on parempi ja tykkään pyöräillä. Olen ostanut sähköpyörän työmatkoja varten. Puolisokin on aloittanut pyöräilyn kuntoilumielessä.

Pyöräilytarpeet ovat siis nousseet tärkeysjärjestyksessä autoa korkeammalle. Käytämme kyllä autoa päivittäin, mutta se on kuiva ja lämmin sisältä säästä riippumatta eikä se lähden varkaan mukaan yhtä helposti kuin taivasalla oleva pyörä. 

Autokatos alkoi myös tuntua liian massiiviselta rakennukselta talon lähelle.

Kaksi seinää jo pystyssä!

Kompromissi itse rakennetun ja valmiin välillä

Kun lähdimme miettimään pyörävarastoa, kriteerit olivat seuraavat:

• sisätila, jonne mahtuu sähköpyörä, ruohonleikkuri ja pientä puutarhasälää
• katos, johon saa sateensuojaan lastenpyörät ja pyörätelineen
• ei saa viedä liikaa tilaa
• kipukynnyksen alittava hinta

Koska varasto tuli naapurin rajan vierelle, kysyimme hänen mielipidettään. Naapuri näytti peukkua ja  päätimme tehdä siron mökkerön ihan naapurisopuakin ajatellen. Eikä tilaakaan ollut kuin kapea suikale ajotien päässä.

Rakentaminen itse alusta asti ei ehkä olisi ollut realistinen ottaen huomioon osaaminen ja käytettävissä oleva aika. Siispä ostimme tarjouksesta virolaisvalmisteisen mökin, joka tuotaisiin pihaan osina. Suomalaistakin katsottiin, mutta hinta ja vajan koko menivät liian ison puolelle.

Isommankin vajan saisi varmasti täytettyä tavaralla, mutta tämä malli ja koko sujahti näppärästi paikalleen.

"Äiti, mä muutan tonne asumaan."

 

Näin ilmoitti 10-vuotias vielä kesähelteillä. Mikäs siinä, varastoon voisi tuupata omaa tilaa kaipaavan esiteinin. Tosin kylmenevät kelit ovat ehkä saaneet mielen muuttumaan. 

Nyt mä taluttelen hellästi pyörääni lukkojen taakse upouuteen varastoon ja mietin, että minkä takia me joskus pidettiin autokatosta niin tarpeellisena. Ja toivon, että mökki pysyy pystyssä syysmyrskyissä.

Tältä uutukainen näyttää talon ikkunasta katsottuna.