Kävin juoksemassa puolentoista vuoden tauon jälkeen! Plantaarifaskiitti on vaivannut niin pitkään. Plantaarifaskiitti on persiistä. Tai tarkemmin sanottuna kantapäästä.
Aaaa mikä vapauden tunne, kun viiletin pitkin hiekkateitä auringon paistaessa selkään ja tuulen kutitellessa kasvoilla. Todellisuudessa vauhti oli tietenkin sitä luokkaa, että koiranulkoiluttajat ja pyöräilemään opettelevat lapset menivät ohi.
Mutta tämä ei vähentänyt ilon tunnetta. Riemua ei lytännyt sekään, että lenkin lopuksi tajusin juosseeni trikoot saumapuoli ulospäin.
Kantapääkipu kuulostaa pikkujutulta, mutta plantaarifaskiitti eli jalkapohjan kantakalvon tulehdustila on aika kivulias vaiva.
Miten kaikki alkoi
En ole koskaan ollut juoksija. Kävelylenkit on enemmän mun juttu. Mutta kun luin dekkarin, jossa murha sijoittui maratonille, ajatus juoksemisesta jäi kytemään. Kuka sanoo ettei kirjallisuus voisi muuttaa maailmaa! Ainakin se sai mut laittamaan lenkkarit jalkaan.
Aloitin juoksun kuuntelemalla kymmenen kerran juoksukoulupodcastia. Kymmenen kertaa kävin hölköttelemässä puoli tuntia kerrallaan, eikä koko matkaa edes juostu. Kaikki sujui ok, jaksoin aina juosta paremmin. Mitä nyt räkä valui poskelle ja hengitys vinkui.
Mutta sitten loppui juoksukoulu ja olin omillani. Ilman ammattilaista nappikuulokkeissa tein kai kaikki mahdolliset virheet: juoksin liian usein ja liian pitkään. En tehnyt kehonhuoltoa tarpeeksi. Juoksin varmaankin väärässä asennossa.
Hulluus kulminoitui pääsiäisenä 2023. Tiedossa oli kiireinen päivä, tyttären 9-vuotissynttärit. Kävin aamulla lenkillä. Lumet olivat sulaneet jo sen verran, että lenkkarin alle paljastui jalalle kova asfaltti. Lenkin päätteeksi menin tunneiksi seisoskelemaan keittiöön tehdäkseni kakkua ja muita herkkuja. Synttäreiden jälkeen illalla koin vielä jonkin ylimaailmallisen tarpeen testata uutta ikkunanpesijääni (syytän Kärcheriä!) ja seisoskelin kuistin ikkunoita pesten loppuillan.
Kun illalla yhdeksän aikaan lösähdin sohvalle, jalan päälle ei pystynyt astumaan. En ollut kummissani, oli jalkoja ennenkin särkenyt.
Diagnoosi: plantaarifaskiitti
Sain seuraavalle päivälle ajan työterveyteen. Lääkäri epäili plantaarifaskiittia, mutta laittoi varmuuden vuoksi röntgeniin sulkeakseen pois rasitusmurtuman; jalka kun oli niin pahan näköinen. Sain muutaman päivän sairaslomaa ja lähetteen fysioterapiaan. Ja käskyn levätä.
Murtumaa ei ollut. Fysioterapeutti hieroi jalkaa ja neuvoi pari jumppaliikettä, jotka venyttävät kalvoja. Näytti, miten teipata jalka urheiluteipillä.
Lepo auttoi ja turvotus laski. Mutta kipu ei hävinnyt. Se oli pahinta aamulla, kun jalka oli jäykistynyt yön aikana. Jalan päälle ei voinut astua. Päivän mittaan jalka venyi, mutta kävely teki uskomattoman kipeää. Myös pyörällä ajaminen ja auton polkimien käyttö ärsyttivät jalkaa.
Onneksi lumet olivat sulaneet ja pystyin käyttämään tennareita. Ainoastaan Skechersin tennareiden kanssa kipu oli siedettävää; käytin niitä kotonakin, sillä paljaalla jalalla oli vaikea astua. Yhtenä päivänä toukokuussa tuli takatalvi ja jalkaan oli pakko laittaa saappaat. Plantaarifaskiitti tykkäsi kyttyrää ja toipumisessa mentiin kunnolla takapakkia.
Kesän lämpö helpotti kipua, mutta en pystynyt käymään edes kävelylenkeillä koko kesänä.
Apukeinot plantaarifaskiittiin
Kokeilin vaikka mitä apuvälineitä. Jalkaa yöllä venyttävää sukkalaitetta. Urheiluteippiä erilaisilla virityksillä. Seuraavat asiat tuntuivat oikeasti auttavan, edes vähän:
Hyvät kengät: iskuvaimennetut tennarit (vannon Skechersien nimeen). Talvikengät, joissa on joustavasta kumista tehty korko. Lituskat ja kovat kengät ovat pahimmat mahdolliset. Sandaaleille ja korkkareille on saanut heittää hyvästit.
Lämpö: jotkut sanovat, että kylmä auttaa, mutta mulla se on lämpö. Kesä. Villasukat. Kauratyyny.
Plantaarifaskiittipohjalliset: vaihtelen näitä eri kenkiin ja tuntuu, että ne korjaavat jalan asentoa kivuttomammaksi. Ostin apteekista.
Plantaarifaskiittisukat: ostin apteekista myös kompressiosukat, joita käytin toipumisvaiheessa lyhyillä kävelylenkeillä tai erittäin kivuliaina päivinä. Tuskin niillä suurta tehoa oli, mutta helpottivat vähän. Harmi, että ovat niin kalliita, että ei ollut varaa useampiin pareihin.
Kantapääpehmuste: Silikoninen läpyskä, joka laitetaan kengän kantapäähän. Hamstrasin näitä halvalla Normalista ja toimivat kengän sisällä hyvänä lisäpehmusteena.
Varovainen venyttely: pohkeiden venytys ja kehonhuolto ylipäätään. Pilates ja faskiavenytykset tuntuvat tekevän hyvää kalvoille, jotka kulkevat ilmeisestikin sinne jalankärkeen asti. Jalkapohjan hierominen tennispallolla.
Lihasten vahvistaminen: rasitus ja huonot virheasennot tekevät plantaarifaskiitille huonoa. Vahvistan pilateksella vatsaa ja selkää ja harjoitan kahvakuulalla lihasvoimaa. Kivulias jalka ei sallinut jumppaan menemistä eli tein vuoden ajan nettitreenien avulla kotona sellaisia liikkeitä, joissa ei tarvinnut seistä paljoa jalan päällä.
Lepo: tärkein. Jos jalka ärtyy, ei pidä purra hammasta vaan sen täytyy antaa levätä.
Ja voilà, 18 kuukautta myöhemmin voin jo hölkötellä! Nyt täytyy pitää maltti mukana, että vaiva ei uusiudu. Juoksentelemassa käyn korkeintaan kerran viikossa.
Huomaan nytkin, istuttuani pitkään aloillaan ja jalat kylmällä puutalolattialla, että oikean jalan kantapäätä alkaa kiristää. Pyörittelen nilkkaa ja hieron kiristystä varovasti. Se on vielä ok, se ei ole kipua. Voin lähteä kävelylle.
Mutta täytyy muistaa tarkistaa, että housut eivät mene nurin kurin jalkaan. Tai ehkä se tekee lenkistä vain hauskemman.
Jos siellä on muita samasta jalkavaivasta kärsineitä, kuulen mielellä kokemuksia ja vinkkejä!
0 comments:
Lähetä kommentti