Blogin suunta ja aiherajaus

Cosmoskukka lähestyy uhmaikäistä. Elokuussa tuli täyteen kaksi vuotta siitä, kun kirjoitin ensimmäisen postauksen (Apua, blogi!). Tuolloin tiesin vain, että haluan kokeilla blogimuotoista kirjoittamista. En ollut varma postausten teemoista, oletin tekstiin päätyvän ajatuksia puutarhasta ja omasta arjesta. Kuten päätyikin.

Vuosi sitten (Blogin ensimmäinen vuosi) pohdin sitä, miten blogin aihe kannattaisi rajata, jotta siitä ei tule sillisalaattia. Mietin, zoomaisinko ehkä puutarhaan, kulttuuriin, Tampereeseen tai ruuhkavuosiin. 

Ihmettelen vastausta kysymykseen edelleen. 

Blogin toisen vuoden kehityskulku

Kun katson kulunutta vuotta taaksepäin, voin vain todeta seuraavaa.

Kirjoittamistahtini on edelleen 1-2 postausta viikossa, nykyään usein kaksi. Tämä vaihtelee täysin oman fiiliksen tai ehtimisen mukaan. 

Postaukset ajoittuvat usein keskiviikolle/torstaille ja lauantaille/sunnuntaille. Tämä vain tuntuu itselle sopivalta rytmiltä. 

Aiheet, joista kirjoitan

Kirjoitan yhä aikalailla samoista aiheista kuin ensimmäisenäkin vuonna:

• puutarha ja talo
• voimavarat
• Tampere 
• työelämä

Puutarhaan ja taloon liittyviä postauksia on eniten. Kakkossijalle aiheista kirii voimavarat, joka sisältää yleisesti kaikkea pohdintaa omasta arjen jaksamisesta. Tämä on ehkä se sillisalaattimaisin osio, sillä olen kirjoittanut mm. sydämen rytmihäiriöistä, talviuinnista ja keskittymisvaikeuksista. Myös Tampere on edelleen kerännyt postauksia. 

Kirjoittamistahti on kiihtynyt työhön ja ylipäätään työelämään liittyvissä aiheissa. Tämä johtuu täysin omasta elämäntilanteesta. Olen joutunut pohtimaan paljon jaksamista töissä, ja ehkä osittain senkin takia lähdin opiskelemaan työnohjaajaksi, joksi valmistun pian. Viimeisen vuoden sisällä uskalsin sanoa ääneen ajatuksen yrittäjäksi lähtemisestä ja lopulta irtisanouduin töistä. Tämä on teema, joka varmasti pysyy mukana jatkossakin.

Mitä luettiin ja mitä ei luettu?

Blogin toisen vuoden luetuimmat tekstit olivat:

• Päivä, jona irtisanouduin töistä
• Takana viikko työttömyyttä
• Rintamamiestalon parhaat puolet
• Syntymäpäivä ja hyvästit pillifarkuille
• Viimeinen päivä vakituisissa töissä

Blogin toisen vuoden vähiten luetut tekstit olivat:

• Muutos.art-taidetalo Tampereella
  
• Nicole Kidman murhamysteerissä
  
• Kirjafestarit ja märälle koiralle tuoksuvaa viiniä
  
• Erään murhaajan tarina: Parfyymi
  
• Tampereen työväenteatteri: Neiti Marple

Mitä tästä voi päätellä? Ehkä sen, että kulttuuriin liittyvät postaukset eivät ole keränneet lukijoita. Vaikka rakastan teatteria, lukemista ja tv-sarjoja, teema ei ole blogini tai sen lukijoiden ytimessä. Työhön liittyvät pohdinnat ovat olleet aika henkilökohtaisia ja ehkä sen vuoksi samaistuttavia ja kiinnostavia lukijoille. 

En tiedä ruokkiiko lukijamäärä aiheen valintaa vai aiheen valinta lukijamäärää. Ehkä molemmin päin.

Onko blogin lukijamäärän kasvattaminen tärkeää?

Totta kai teksteillensä toivoo lukijoita. Muutenhan sitä kirjoittelisi pöytälaatikkoon (teen myös sitä).

Oma lukijamääräni on kasvanut hitaasti, mutta kasvanut kuitenkin. En tiedä mihin verrata, mutta määrät ovat tosi maltillisia. Ilahduttavaa on ollut ajoittainen pompahtaminen Blogit.fi-sivuston 20 luetuimman lifestyleblogin listalle.

Mutta en osaa asettaa lukijamäärän kasvattamista isoimmaksi tavoitteeksi. 

Toimin luultavastikin vastoin kaikkia ohjeita, joita blogin lukijamäärän kasvattamiseen liittyy. Pompin yhä asiasta toiseen. Välillä tekee mieli kirjoittaa siitä, välillä tästä. En mieti ihannelukijaani ja tätä pyydän anteeksi sinulta siellä, lukijani. En hakukoneoptimoi tekstejäni, ainakaan kovin tietoisesti. 

Jos ottaisin bloggaamisen ammatin kannalta, näihin asioihin kannattaisi panostaa. Jos joskus perustan blogin mahdollisen oman yritykseni yhteyteen, on nämä asiat ehdottomasti otettava huomioon.

Tällä hetkellä kirjoittamisessa on kuitenkin eniten kyse fiiliksestä ja harrastuksesta.

Blogi on mulle näitä asioita

Blogi on mulle luovuuden leikkikenttä. Pääsen kirjoittamaan, käyttämään kuvia ja muokkaamaan nettisivuja. Tein Cosmoskukalle Instagram-tilin (Cosmoskukk.a) voidakseni laajentaa tätä leikkiä musiikkiin ja videoihin. Tilillä on reilu 10 seuraajaa eli yleisömäärää ei senkään suhteen voi käyttää onnistumisen mittarina. Mutta en aio lopettaa, sillä nautin hommasta.

Blogi on alusta, jolla pääsen jäsentelemään ajatuksiani, kirjoittamaan päiväkirjaa. Haluan päästä lähelle niitä asioita, jotka ovat mulle tärkeitä: luonto, koti, puutarha, arjen voimavarat ja omarytminen arki.

Blogi on mulle vuorovaikutusta. Yksi ilahduttavimmista asioista on lukijakommenttien lisääntynyt määrä. Yhteyden saaminen toiseen ihmiseen tekstin kautta on iso juttu. 

Yritän nyt kiteyttää Cosmoskukan kolmeen mielikuvaan tai arvoon, jotka saavat mut kirjoittamaan. Ei ole helppo homma ja sanoja olisi paljon muitakin, mutta nyt päällimmäisiksi nousevat: luovuus, luonto ja uteliaisuus elämää kohtaan. En tiedä, onko niistä blogin suunnaksi, mutta siellä ne killuvat ajatusteni sekavassa seurakunnassa. 

Ehkä blogin kolmantena syntymäpäivänä suunta on selvillä ja aihe on mallikkaasti rajattu. Epäilen, mutta ainahan voin yllättää itseni. 

P.S. Suunnitelmallinen bloggari olisi ehkä laittanut postauksen ensimmäiseksi kuvaksi kosmoskukan, noin niinkuin blogin nimen hengessä. Nyt siellä on pioni. Koska oli pionimainen olo tänään.